Sumua Horisontissa 31.7, 20-30 pelaajaa Emers von Volokin brief Peli alkoi mukavan leppoisasti, ihmiset tuntuivat vähitellen liukuvan ingameen näinkin pienellä pelialueella. Makoilin sisällä Danin (lapsuudenystäväni jota olin tullut tapaamaan Lam-Roon saarelle, koska isäni oli minut tänne lähettänyt) kanssa, ja ryypiskelin olutta isännän Regher von Tarlakin ja hänen soturiystävänsä Valakin kanssa. Oluen laadussa löytyi heti valittamista, meillä Aefissa tilanne oli aivan toinen minkä Valak tuntui myös vahvistavan. Ei vierinyt montaakaan hetkeä kun ulkoa kuului jonkun saapuvan, ja mies osoittautuikin Chamaanilaiseksi joita oli koko aamupäivä odoteltu. Mies tiedotti että pääjoukko saapuu pihaan hetkenä minä hyvänsä ja kertoi heidän johtajansa toivomuksen pistää paikkoja kuntoon. Katsoin viisaaksi liueta näköpaikalta, sillä vaikkei minua heti tunnistettaisi jonkinsortin okkultistiksi, niin olisihan minun hyvien tapojen mukaan esittäydyttävä. Tiesin Chamaanilaisten suunnittelevan Lamin ja Roon kaupunkien väestöjen orjuuttamista ja olivat tällä tilalla tarkastuskäynnillä. Tunnettu tosiasia Chamaanilaisten sodankäyntitaktiikasta on, että he aktiivisesti metsästävät vihollisalueen okkultistit ja vasta sen jälkeen hyökkäävät taikuudella sotaväen kimppuun. Dan ei näyttänyt Chamaanilaisista välittävän, ajattelin että okkultistit yleensä ovat varsin helppoja tunnistaa kaapumaisista asusteista, jollainen Danillakin oli päällänsä. Etsin käsiini Wynn nimisen palvelustytön, joka (olikohan hän orpo tai jotain) työskenteli Regherin tilalla, kunnes selvisi että hänellä on okkultistisia voimia, tarkemmin sanoen tyttö oli mystikko. Tiesin että juuri tätä tyttöä Chamaanilaiset olivat tulleet hakemaan, mystikot olivat heille ilmeisesti kuin punainen vaate. Kehotin palvelusväkeä piilottamaan Wynnin hyvin, Aefilaisena en voinut muutenkaan sietää Chamaanilaisia vaikka olin heiltä okkultistiset oppini hankkinutkin. Ajattelin että voisin tehdä jotain ritari Regheriä, isäni vanhaa ystävää auttaakseni. Chamaanilaiset olivat heti ensi hetkistä lähtien huomioni keskipiste. Taioin itseni näkymättömäksi, ja seurailin sekä kuuntelin Chamaanilaisten puhetta pääsalin oviaukosta. Toivoin saavani tietoa siitä mitä he tilalla oikein aikovat, kunhan ovat tyhjentäneet ensimmäiset oluttuoppinsa. En saanut mitään erikoisempaa selville. Jatkoin lymyilyäni, mutta Chamaanilaisilla näytti olevan tärkeämpiä asioita kuin okkultistien jahtaus. Hetken sydämeni kuitenkin löi ylikierroksilla kun kuulin heidän johtajansa aloittavan lauseen jotakuinkin näin "Sanokaa palvelijoillenne että etsivät ja keräävät kaikki..." "...mystikot pihalle..." Puuh. :/ Yritin miettiä kuinka saisin autettua Wynniä, mitä oli tehtävissä. Olin aivan neuvoton, enkä keksinyt muuta kuin että Chamaanilaisista olisi päästävä eroon. Eroon, eroon... Yksi parhaimpia asioita aatelisena tai ainakin aatelisen poikana olossa on että voi vain seurailla muitten toimia, eikä siihen tarvita erityistä syytä. Tarkkailin Chamaanilaisia ja heillä näytti olevan sangen selkeä valtahierarkia, yksi pääpomo käskee ja öykkäröi, ja muut vikisevät. Mietin kuinka moinen komennusjärjestys jatkuu ongelmitta vuosien ajan, varsinkin kun tämä... tämä... Kysyin miehen nimeä Regheriltä, mutta ritari oli selvästikin melkein kusi sukassa juoksennellessaan Chamaanilaisten komentojen perässä eikä muistanut sitä. Mustakaapuinen, mustajalkineinen pitkänhuiskea, vaaleahiuksinen laihahko mieshenkilö. Pitkää ikää en uskaltanut hänelle ennustaa, hehheh... ei mitään käsitystä vieraana olemisesta tai edes jonkinlaisesta hienotunteisuudesta. Keksin että loitsuistani olisi apua. Näkymättömyyttäni ei voinut valitettavasti käyttää, koska se oli liian mieto. Minut voisi havaita kävellessäni. Mietimme Regherin kanssa monenmoista suunnitelmaa, minä olin pääpomon listimisen kannalla, mutta Regher mietti upseereita. Miten vain, en toki itse voinut soolota miten halusin... mutta vaikutti siltä ettei muusta armeijakunnasta olisi mihinkään ilman johtajaansa... Jännänä yksityiskohtana kyseinen mies tuli Regherille jotain selittämään juuri silloin kun pidimme kokousta päärakennuksen takana. Esittäydyimme puolin ja toisin eikä miehen nimi tarttunut päähäni. "Peter, palveluksessanne." Regher keksi meriselityksen karavaanista. Minä en mistään karavaanista mitään tiennytkään. Regherin seppä kävi kutsumassa tavernan taakse punaviittaisen Chamanilaissotilaan, jolla oli todella mustat hiukset. Heidän juttutuokionsa ei pitkään kestänyt. Käskin seppää piilottamaan soturin ruumiin puuvajan taakse. Sen jälkeen taioin itseni täsmälleen kuolleen soturin näköiseksi, kasvoiltani, ruumiiltani, ääniltäni ja menin öykkärin luokse. [1] Selitin nopeasti että tilalle tulevissa Chamaanilaisvankkureissa olisi omia henkilökohtaisia tavaroitani, jotka haluaisin järjestellä ennenkuin ne saapuvat tilalle. Kumartelin väkivalloin koska kiirehdin ymmärrettävistä syistä puheessani ja en muistanut kohteliaisuussääntöjä jne. Öykkäri vaistosi selvästi jotain... panikoin ja yritin kiirehtiä vaikka olisi pitänyt rauhoittua. Hän keksi että lähettää mukanani kirjeen karavaanin ohjaajille ja pyysi paperia sekä kynää Regheriltä aikomuksenaan kirjoittaa sitä. Onneksi Chamaanilaissoturit saivat käydä kusella ilman lupaa. Veti tiukalle. Muutuin pian sen jälkeen itseni näköiseksi ja Regherin kanssa käymässämme tilannekatsauksessa hän kehoitti minua juoksemaan pellon poikki. En nähnyt missään peltoa vaan pelkkää vettä ja etsin käsiini Danin. Pyysin häntä kulkemaan kanssani saaren mantereeseen yhdistävän sillan poikki ja kerroin että aion matkustaa takaisin Aefiin. Kävelimme sillalla kunnes meidät pysäytti kaksi vartijaa. He olivat kovasti innokkaita tietämään tekemisistämme ja henkilöllisyyksistämme. ?? Peter, ja tapaamassa lapsuudenystävääni Dania tällä Lam-Roon saarella jonne isäni minut lähetti koska isäni pitää tapahtumista ja on aikamoinen tervaskanto. [2] He päästivät meidät menemään, pysäyttivät. "Odottakaa." Miehet supisivat keskenään, heidät oli pakko keskeyttää ennenkuin kerkeävät suunnitella jotain. Päästivät menemään, pysäyttivät. "Odottakaa." Sen verran pidin huolta etten antanut heille rauhaa vaan aloin hermostua oudosta kohtalosta. Lopulta pääsimme sillan päähän ja juttelin Danille niitä näitä ja lähdin kävelemään kohti Aefia. Vastaan olisi tulossa Chamaanilaisten iso vankkurikaravaani, sitä olisi ymmärrettävästi väistettävä. [1]Tämä oli mielenkiintoinen tilanne. Murhan tapahduttua muutuin näet välittömästi Chamaanilaiseksi, ja juoksin keittiön ohi jossa näin yhden palvelijoista joka oli ilmeisesti sokea. Sysäsin hänelle Chamaanilaisena varstani ja käskin kätkeä sen jonnekin. Loogisinta olisi ollut pitää varstaa mukanani koska mihinkäs soturi aseestaan luopuu. Kukaan ei kuitenkaan huomannut tätä. [2]Siinä pääpiirteissään hahmoni. Olipas paljon taustaa, näin 'vapaat kädet' hahmoa en olekkaan ennen pelannut. Onnistuin joten kuten hätäseen jotain kehittämään... tuntemattomaksi jääneenä Chamaanilaissoturina ollessani meni vähän metsään. Hermostuin hieman siitä kun piti hoidella koko juttu yksin, olisin toivonut vaikka Valakia avuksi. Mutta eipä mennyt toisellakaan puolella mitenkään putkeen. Pekka kyseli Huttuselta kesken kaiken jotain eikä tiennyt karavaanista mitään ja yritti saada siitä in-game kiikkiin, ja kaikista hauskin yksityiskohta oli kun samulin hahmo kuoli niin poika viipotti välittömästi Pekan luo off-game kertomaan että on kuollut. Tulimme Pekan luo yhtäaikaa! Olisin itse varmaan näytellyt ruumista jonkinaikaa ennen mustan säkin levittämistä, seppä varmaan totteli käskyäni ja piilotti sen vajan taakse. Ruumis olisi tietysti voinut laskea vaikka rantaveteen ja toivoa että se peittyy ennenkuin käy veneellä myöhemmin peittämässä.